Mustavalkoinen sisustusbuumini sai jo pari vuotta sitten inspiraation lisätä keltaista väripilkkuna sinne tänne. Ongelmana oli vain se, että keltaisen piti olla juuri oikea. Kuvittelisi että eihän nyt maailmassa miljoonaa eri keltaista ole, mutta siinä vaiheessa kun alat olemaan tosi tarkka, niin kylläpä niitä vain on. Liian kylmä, liian lämmin, liian vihreä, liian sininen (?!), liian hailakka, liian tumma.... Joskus oltiin tosi, tosi, tosi lähellä, mutta... ei ihan. Tuote jäi myyjälle.
Muodot on myös itselleni tosi tärkeitä. Jossain vaiheessa oli tiukka suorien kulmien kausi, mutta sittemmin olen hieman pehmentynyt ja päästänyt myös pyöreämpiä muotoja sisustukseen. Huonekaluissa tosin suosin edelleen tiukasti suoraa linjaa, mutta muissa asioissa voin pikkaisen enemmän antaa sitten jo periksi.
Harmaankin olen hyväksynyt osaksi sisustusta nykyisin, sillä se pehmentää kuitenkin mustan ja valkoisen väliä. Keltainen ja harmaa lisäksi toimivat tosi hyvin yhteen.
No, takaisin siihen alkuun. Jotkin pienet yksityiskohdat jää lehdistä mieleen ja huomaan kirppareilla sitten katsovani asioita joille en välttämättä ihan heti keksi sijoitusta asunnossani, mutta jotka kuitenkin houkuttavat tavalla tai toisella. Joskus saattaa mennä viikkojakin että käyn hiplaamassa sitä jotain esinettä kirpputorilla kerrasta toiseen, mutta en keksi sille käyttöä tai paikkaa ja kuvittelen miten kohta taas tavaravuori on kuin Mount Everest jos sorrun ostamaan jokaisen hiemankin miellyttävän esineen. Siksikin on oikeastaan ollut hyvä että tuo keltainen on ollut niin tarkka, sillä moni keltainen mutta vääränlainen keltainen on jäänyt ostamatta ja kun näin jälkikäteen miettii, en muista yhtään esinettä joka olisi harmittanut jälkikäteen kun on jäänyt ottamatta.
Yksi tälläisistä hiplatuista esineistä oli paikallisella kirpparilla jo varmaan pari kuukautta myynnissä ollut alumiininen retro harmaa kolmikerroksinen keksirasia, valmistajana ruotsalainen Nils Johan. Rasia on ilmeisesti 70-luvulta ja tarkoitettu keksien ja kakun säilömiseen. Hinta oli kuitenkin joka kerta useista katselukerroista sen verran suolainen, että rasia jäi ottamatta.
Puolitoista viikkoa sitten olin jälleen kierroksella tuolla kirpparilla ja satuin lähes viimeisenä olevan pöydän luokse jälleen. Siellä se rasia edelleen kökötti, ei ollut kenellekään kelvannut. Vakuuttuneena siitä että hinta oli muillekin liikaa päättelin sen olevan reippaasti ylihintainen. Jostain syystä otin sen jälleen kuitenkin tarkasteltavaksi. Sisäpuolelta se oli suht siisti, ihan käyttökelpoinen, mutta ulkopinta oli likainen ja sen näköisen auringon haalistaman lian peitossa, että epäilin saisikohan tuota edes puhtaaksi. Kääntelin settiä ja pyörähtihän se hintalappukin sieltä sitten esille. Hinta oli laskenut kuusi euroa alkuperäisestä (mutta ollen silti reilusti yli kympin, lähes kaksi). Hetken huumassa päätin toimia ja rasia lähti mukaani. Lupasin mielessäni yrittää myydä sen eräässä Facebookin yhteisössä mikäli osoittautuisi että se ei sovi kuitenkaan asuntooni minnekään. Ostohintaa tuskin takaisin saisin, mutta jos edes osan maksetuista rahoista niin kaikki olisi puolestani hyvin.
Rasia nökötti kotosalla pari päivää muiden kiireiden verottaessa aikaani ja viimein yhtenä iltana päätin alkaa putsaamaan sitä kunnolla. Arvoin Ihmesienen ja autojen puhdistukseen käytetyn aineen väliltä ja päädyin ensin kokeilemaan sientä varovasti likalänttiin nähdäkseni mitä tapahtuisi. Kuten aina, sieni kyllä tehosi, mutta se vei samalla kiiltoa, rikkoen pinnan himmeäksi, kuten olin epäillytkin sen mahdollisesti tekevän. Vaihdoin aineen autonpuhdistusaineeseen ja rupesin puhdistamaan. Aineen haju toi mieleen vetyperoksidin pienissä määrin ja sen huomasi: Lika lähti, mutta niissä kohdissa missä joutui kohtaa hankaamaan enemmän, lähti myös pienesti maali hioutumaan kohdista joissa maalipinta oli rikkoontunut syystä tai toisesta. Päätin kuitenkin etteivät pienet kuluneet kohdat haittaa ja jatkoin puhdistamisen loppuun ja pesin koko setin vielä lopuksi saippuavedellä illan päätteeksi.
Seuraavana päivänä vastassa odottikin yllätys: Kirpputorilla siniharmaaksi arvioivani rasia olikin itseasiassa enemmänkin laventeli, jossa oli häivähdys harmaata. Illalla huonossa valossa en ollut tätä huomannut puhdistuksen jäljiltä, mutta päivänvalossa asia oli selvä.
Aikani rasiaa katseltuani tulin tulokseen etten voisi elää laventelin kanssa ja koska maalipinta oli joka tapauksessa paikoin kulunut puhdistuksen jäljiltä, en menettäisi enää mitään jos entisöisin rasian ja maalaisin sen harmaaksi. Kaupassa eteen tuli kuitenkin taas lisää ongelmia: Spraymaalit olivat alennuksessa ja mikä pahinta, siellä oli keltaista joka oli korkin värin perusteella juuri se oikea keltainen. Lopputuloksena ostin harmaata JA keltaista ja kuvittelin miten maalaisin rasian kenties molemmilla. Keskikerros toisella värillä ja ylin ja alin kerros toisella. Kotona en kuitenkaan osannutkaan enää valita värijärjestystä ja tuskastuneena päätin ottaa riskin ja maalatakin koko rasian samalla värillä - joka ei ollutkaan sitten se harmaa, vaan keltainen....
Teippasin rasian kannesta valkoisen kohdan maalarinteipillä suojaan ja rupesin pohtimaan miten olisi viisainta maalata itse rasiat. Tutkittuani asiaa totesin että ne oli todennäköisesti jo alun pitäen maalijäljistä päätellen maalattu kokonaisena settinä, päällekkäin kasattuina. Pohja oli maalattu, mutta sisäpinnat eivät, joten kasasin rasiat päällekkäin ja käänsin ne nurin pahvilaatikon päälle ja aloitin maalauksen. Kerros kerrokselta rasiat muuttuivat haalistuneesta laventelista iloisen keltaiseksi. Maalausoperaatio jatkui vielä seuraavana päivänäkin, sillä jo aiemmin keltaisesta oppineena tiesin että sen kanssa saa olla tarkkana ja mieluiten maalata yhden tai kaksi varokerrosta vielä sen jälkeen kun muilla väreillä olisi tarvittavat kerrokset jo maalattu, sillä keltaisen peittävyys on heikompi kuin monilla muilla väreillä. Seuraavana päivänä sain lisäksi taas luonnonvaloa tarkasteluavuksi jotta näkisin mikäli jostain kohdasta vanha väri kuultaisi vielä läpi. Pari ohutta kerrosta sainkin vielä maalailla ennen kuin tulos vaikutti siltä että kaikkialla olisi tarpeeksi maalia.
Kuivumisen jälkeen poistin suojateipit kannesta ja siistin hieman maalirajaa, sillä teipillä oli vaikea saada tiettyjä kohtia siististi. Kansi setin päälle ja valmis!
Lopputuloksesta tuli varsin pirtsakka ja ainakin huomattavasti ryhdikkäämpi kuin mitä se laventelinen versio tästä samasta setistä oli ollut. Miinuksena tosin pitää mainita se, että jälleen kerran keltainen antoi turpaan 6-0: Eihän se sävy nyt sitten taaskaan ollut juuri se mitä olisi korkin perusteella toivonut, vaan kylmempi ja taittaa hieman eri suuntaan kuin olisi toivonut. Mutta, onpahan sentään edes keltainen!
