Harmaa. Eiku violetti. Eiku harmaa. Eiku...

Viime kuukausina se on iskenyt taas: Huomaan selaavani kaupassa sisustuslehtiä ja silloin tällöin joku niistä pujahtaa ostoskoriinkin, vähän salaa oikeastaan. Maitoahan sitä piti vain ostaa? Ja kissanhiekkaa.

Mustavalkoinen sisustusbuumini sai jo pari vuotta sitten inspiraation lisätä keltaista väripilkkuna sinne tänne. Ongelmana oli vain se, että keltaisen piti olla juuri oikea. Kuvittelisi että eihän nyt maailmassa miljoonaa eri keltaista ole, mutta siinä vaiheessa kun alat olemaan tosi tarkka, niin kylläpä niitä vain on. Liian kylmä, liian lämmin, liian vihreä, liian sininen (?!), liian hailakka, liian tumma.... Joskus oltiin tosi, tosi, tosi lähellä, mutta... ei ihan. Tuote jäi myyjälle.

Muodot on myös itselleni tosi tärkeitä. Jossain vaiheessa oli tiukka suorien kulmien kausi, mutta sittemmin olen hieman pehmentynyt ja päästänyt myös pyöreämpiä muotoja sisustukseen. Huonekaluissa tosin suosin edelleen tiukasti suoraa linjaa, mutta muissa asioissa voin pikkaisen enemmän antaa sitten jo periksi.

Harmaankin olen hyväksynyt osaksi sisustusta nykyisin, sillä se pehmentää kuitenkin mustan ja valkoisen väliä. Keltainen ja harmaa lisäksi toimivat tosi hyvin yhteen.

No, takaisin siihen alkuun. Jotkin pienet yksityiskohdat jää lehdistä mieleen ja huomaan kirppareilla sitten katsovani asioita joille en välttämättä ihan heti keksi sijoitusta asunnossani, mutta jotka kuitenkin houkuttavat tavalla tai toisella. Joskus saattaa mennä viikkojakin että käyn hiplaamassa sitä jotain esinettä kirpputorilla kerrasta toiseen, mutta en keksi sille käyttöä tai paikkaa ja kuvittelen miten kohta taas tavaravuori on kuin Mount Everest jos sorrun ostamaan jokaisen hiemankin miellyttävän esineen. Siksikin on oikeastaan ollut hyvä että tuo keltainen on ollut niin tarkka, sillä moni keltainen mutta vääränlainen keltainen on jäänyt ostamatta ja kun näin jälkikäteen miettii, en muista yhtään esinettä joka olisi harmittanut jälkikäteen kun on jäänyt ottamatta.

Yksi tälläisistä hiplatuista esineistä oli paikallisella kirpparilla jo varmaan pari kuukautta myynnissä ollut alumiininen retro harmaa kolmikerroksinen keksirasia, valmistajana ruotsalainen Nils Johan. Rasia on ilmeisesti 70-luvulta ja tarkoitettu keksien ja kakun säilömiseen. Hinta oli kuitenkin joka kerta useista katselukerroista sen verran suolainen, että rasia jäi ottamatta.

Puolitoista viikkoa sitten olin jälleen kierroksella tuolla kirpparilla ja satuin lähes viimeisenä olevan pöydän luokse jälleen. Siellä se rasia edelleen kökötti, ei ollut kenellekään kelvannut. Vakuuttuneena siitä että hinta oli muillekin liikaa päättelin sen olevan reippaasti ylihintainen. Jostain syystä otin sen jälleen kuitenkin tarkasteltavaksi. Sisäpuolelta se oli suht siisti, ihan käyttökelpoinen, mutta ulkopinta oli likainen ja sen näköisen auringon haalistaman lian peitossa, että epäilin saisikohan tuota edes puhtaaksi. Kääntelin settiä ja pyörähtihän se hintalappukin sieltä sitten esille. Hinta oli laskenut kuusi euroa alkuperäisestä (mutta ollen silti reilusti yli kympin, lähes kaksi). Hetken huumassa päätin toimia ja rasia lähti mukaani. Lupasin mielessäni yrittää myydä sen eräässä Facebookin yhteisössä mikäli osoittautuisi että se ei sovi kuitenkaan asuntooni minnekään. Ostohintaa tuskin takaisin saisin, mutta jos edes osan maksetuista rahoista niin kaikki olisi puolestani hyvin.

Rasia nökötti kotosalla pari päivää muiden kiireiden verottaessa aikaani ja viimein yhtenä iltana päätin alkaa putsaamaan sitä kunnolla. Arvoin Ihmesienen ja autojen puhdistukseen käytetyn aineen väliltä ja päädyin ensin kokeilemaan sientä varovasti likalänttiin nähdäkseni mitä tapahtuisi. Kuten aina, sieni kyllä tehosi, mutta se vei samalla kiiltoa, rikkoen pinnan himmeäksi, kuten olin epäillytkin sen mahdollisesti tekevän. Vaihdoin aineen autonpuhdistusaineeseen ja rupesin puhdistamaan. Aineen haju toi mieleen vetyperoksidin pienissä määrin ja sen huomasi: Lika lähti, mutta niissä kohdissa missä joutui kohtaa hankaamaan enemmän, lähti myös pienesti maali hioutumaan kohdista joissa maalipinta oli rikkoontunut syystä tai toisesta. Päätin kuitenkin etteivät pienet kuluneet kohdat haittaa ja jatkoin puhdistamisen loppuun ja pesin koko setin vielä lopuksi saippuavedellä illan päätteeksi.

Seuraavana päivänä vastassa odottikin yllätys: Kirpputorilla siniharmaaksi arvioivani rasia olikin itseasiassa enemmänkin laventeli, jossa oli häivähdys harmaata. Illalla huonossa valossa en ollut tätä huomannut puhdistuksen jäljiltä, mutta päivänvalossa asia oli selvä.

Aikani rasiaa katseltuani tulin tulokseen etten voisi elää laventelin kanssa ja koska maalipinta oli joka tapauksessa paikoin kulunut puhdistuksen jäljiltä, en menettäisi enää mitään jos entisöisin rasian ja maalaisin sen harmaaksi. Kaupassa eteen tuli kuitenkin taas lisää ongelmia: Spraymaalit olivat alennuksessa ja mikä pahinta, siellä oli keltaista joka oli korkin värin perusteella juuri se oikea keltainen. Lopputuloksena ostin harmaata JA keltaista ja kuvittelin miten maalaisin rasian kenties molemmilla. Keskikerros toisella värillä ja ylin ja alin kerros toisella. Kotona en kuitenkaan osannutkaan enää valita värijärjestystä ja tuskastuneena päätin ottaa riskin ja maalatakin koko rasian samalla värillä - joka ei ollutkaan sitten se harmaa, vaan keltainen....

Teippasin rasian kannesta valkoisen kohdan maalarinteipillä suojaan ja rupesin pohtimaan miten olisi viisainta maalata itse rasiat. Tutkittuani asiaa totesin että ne oli todennäköisesti jo alun pitäen maalijäljistä päätellen maalattu kokonaisena settinä, päällekkäin kasattuina. Pohja oli maalattu, mutta sisäpinnat eivät, joten kasasin rasiat päällekkäin ja käänsin ne nurin pahvilaatikon päälle ja aloitin maalauksen. Kerros kerrokselta rasiat muuttuivat haalistuneesta laventelista iloisen keltaiseksi. Maalausoperaatio jatkui vielä seuraavana päivänäkin, sillä jo aiemmin keltaisesta oppineena tiesin että sen kanssa saa olla tarkkana ja mieluiten maalata yhden tai kaksi varokerrosta vielä sen jälkeen kun muilla väreillä olisi tarvittavat kerrokset jo maalattu, sillä keltaisen peittävyys on heikompi kuin monilla muilla väreillä. Seuraavana päivänä sain lisäksi taas luonnonvaloa tarkasteluavuksi jotta näkisin mikäli jostain kohdasta vanha väri kuultaisi vielä läpi. Pari ohutta kerrosta sainkin vielä maalailla ennen kuin tulos vaikutti siltä että kaikkialla olisi tarpeeksi maalia.

Kuivumisen jälkeen poistin suojateipit kannesta ja siistin hieman maalirajaa, sillä teipillä oli vaikea saada tiettyjä kohtia siististi. Kansi setin päälle ja valmis!

Lopputuloksesta tuli varsin pirtsakka ja ainakin huomattavasti ryhdikkäämpi kuin mitä se laventelinen versio tästä samasta setistä oli ollut. Miinuksena tosin pitää mainita se, että jälleen kerran keltainen antoi turpaan 6-0: Eihän se sävy nyt sitten taaskaan ollut juuri se mitä olisi korkin perusteella toivonut, vaan kylmempi ja taittaa hieman eri suuntaan kuin olisi toivonut. Mutta, onpahan sentään edes keltainen!

(Konmari) - Projekti joka karkasi käsistä

Tämä oli ehkä se kuva mistä kaikki alkoi tällä kertaa. Tai ainakin tavallaan. Erään Facebook-yhteisön kautta törmäsin käsitteeseen "konmari" ja ihmettelin sitä jo silloin. Joku kertoi "konmarittaneensa asuntonsa" ja joku kyseli sitten samaisessa lahjoitustavaroiden ketjussa että olisiko tällä aloittajalla "sitä kirjaa" lahjoittaa myös. Mitä ihmettä, mikähän hömpötys tämäkin taas on? Googlasin ja selvisi, että kyseessä on jonkinlainen siivouskirja, joka lupaili suurin sanoin muuttavansa oppien mukaan elävän koko elämän ja näiden lisäksi tuovansa jopa onnea, laihtumista ja muita elämässä usein tavoiteltavia asioita. Joopa joo, taasko tässä on yksi turha kirja jossa luvataan kuukin taivaalta jos tämän ostat ja elät näiden (usein mahdottomien) juttujen mukaan, lähinnä kerryttäen vain kirjoittajan lompakkoa?

Jostain syystä se jäi kuitenkin mieleen pyörimään ja eräänä iltana huomasin katsovani jonotilannetta kyseiseen opukseen paikalliskirjastossa: Yli sata ihmistä. En muista että aikanaan samaisessa kirjastossa työharjoittelua tehneenä edes uusimpiin Harry Pottereihin olisi ollut sataa ihmistä jonossa, joten mikä taika tässä kirjassa nyt sitten oli?

Viikkoa myöhemmin törmäsin opukseen ihan livenä kirjakaupassa ja huomasin ottavani sen käteeni ja selaavani sitä, toivoen löytäväni sen vinkin siitä että miksi tämä on niin haluttu, onko väliin piilotettu kenties salaisia koordinaatteja suurten aarteiden luokse? Homma ei ihan selvinnyt vielä siinäkään vaiheessa, mutta räikeän pinkki kirja oli alennuksessa, joten otin sen sitten mukaani ajatellen voivani myydä sen tarvittaessa eteenpäin helposti jollekin niistä sadasta onnettomasta jonottajasta jotka kirjaan toivoivat pääsevänsä käsiksi kirjaston kautta.

Skeptisesti aloin lukemaan kirjaa ja mitä tapahtuikaan? Yllättäen tunnistin siitä asioita. Omia käyttäytymismalleja ( = mihinkään ei voi keskittyä jos ympärillä on sotkuista) sekä sitä, että joitakin esineitä vain hilloaa ja säilöö kuin viimeistä päivää vaikka syytä ei oikeastaan ole. Tai no on, muisto jostain sellaisesta mihin se esine liittyy (vaikka vain löyhästi) ja jonkinlainen suoranainen pelko siitä, että jos sen asian laittaa eteenpäin, se rakas muisto katoaa. Nyt kun asiaa miettii, niin sehän on täysin epäloogista, mutta jostain syystä siihen tarvittiin maapallon toisella puolella asuva täysin tuntematon ihminen kertomaan, että eihän se asia näin voi missään nimessä olla.

Kirjan luettuani aloitin välittömästi siivoamaan asuntoani. Kyseessä on reilun 50 neliön kaksio, josta olin kuvitellut jo muuttovaiheessa kahdeksan kuukautta sitten hävittäneeni kaiken epäoleellisen. Kuinka väärässä olinkaan! Seuraavan kahden viikon aikana keräsin asunnostani kolme jätesäkillistä jätettä (asioita joita olin kuvitellut joskus korjaavani, kesken jääneitä askarteluja, papereita yli kymmenen vuoden takaa, rikkinäisiä ja likaisia vaatteita jne). Kirpputorille vein lahjoituksena useita ikeakassillisia tavaraa, ihmisille lahjoitin laatikkokaupalla asioita (paikallisen Facebook-yhteisön kautta, missä tuo aloituskuvakin toimi ketjun ensimmäisenä kuvana) ja vieläkin jäi kolme muuttolaatikollista ja kolme ikeakassillista asioita, jotka ajattelin viedä kirpputorille myytäväksi. Hyvin todennäköistä on, että uusin vielä kertaalleen tuon kierroksen, mutta ainakin ne ihan selkeimmät asiat jotka eivät tuottaneet minulle iloa tai jotka olivat lähinnä vain unohtuneet kaapin perälle, on nyt poistettu elämästäni. Ensimmäistä kertaa ikinä kaikki kaapit ovat järjestyksessä ja tiedän tismalleen mistä löytää mitäkin - aikaa säästyy paljon kun ei tarvitse etsiä käytännössä yhtään mitään. Ja onhan selkeämmässä asunnossa kivempi asuakin!

No, siinä minä sitten olin, selkeässä asunnossani (jokseenkin vielä ympärilläni laatikoittain kirpputoritavaroita odotellen seuraavaa siirtoa, eli kirpparipöydän varausta), kun se iski. Vimmattu sisustusinspiraatio. Oli kuin olisin muuttanut täysin uuteen asuntoon, ikään kuin näkisin tavarani ja asuntoni ensimmäistä kertaa. Joskus aiemmin olin jo miettinyt tapetointia, sillä asuntoni kaikki seinät olivat pelkkää valkoista - mikä ei tietenkään ollut ongelma oman sisustusvärimaailmani kanssa, mutta jotain uutta sitä huomasi kaipaavansa silti seinille. Tapettikauppaan siis mars, vaikka vain "katselemaan"!

Oli mielenkiintoista huomata, että tapetin valitseminen oli jopa vaikeampaa kuin olin kuvitellut, sillä en ihan tarkkaan tiennyt mitä etsin. En tiennyt edes sitä etsinkö tummaa vai vaaleaa, voimakaskuvioista vai hillitympää. Sen tiesin että kyseessä pitäisi olla jotain selkeää, mielellään mustavalkoista tai ehkä harmaata. Netistä selaamani hienot tapetit maksoivat maltaita ja en halunnut laittaa yhden seinän tapetoimiseen niin paljon rahaa kiinni, etten uskaltaisi edes hengittää sen vieressä lopulta.

Haalin mukaani kymmenittäin testipaloja joita voisin vertailla kotosalla sitten suunnittelemaani paikkaan. Alusta asti oli selkeä visio siitä että vaikka en tapetoisi mitään muuta, niin makuuhuoneen sängynpäätyseinään olisi tapettia saatava. Kotona sopivaksi katsomani palat päätyivätkin koristamaan seinää maalarinteipin avustuksella jotta voisin niiden avulla visioida hieman lisää haluamaani makuuhuoneen tunnelmaa.

Tapettipalojen ollessa jo paikallaan (ja yhden tapettikirjan ollessa avonaisena sängyllä sillä mallipalaa ei ollut mahdollista siitä saada) pelkäsin että voimakkaasti kuvioitu, siksak-kuvioinen sängynpääty vie liikaa huomiota, joten pidin auki mahdollisuuden sille, että päällystäisinkin sen kaapissa lojuneella Ikean lautakuvioisella kankaalla,. Tätä kangasta onkin näkynyt paljon ihmisillä sängynpäätynä ja useimmiten se on toiminut, joten arvelin sen olevan paras valinta mahdollisuutena sängynpäätykankaaksi.

Lopulta päädyin karsimaan vaihtoehtoja (vaikkakin mielessä kävi myös tilkkutäkkimäinen seinä, jonka tekisin noista paloista, sillä vierekkäin katseltuna ne olivat jopa aika sympaattiset).

Liian tumma, liian iso kuvio, liian mitäänsanomaton, liian sotkuinen, liian tylsä. Yksi tapeteista oli jo seinälle teipatessa ollut suosikkini, mutta halusin antaa mahdollisuuden vielä muillekin. Karsittuani vaihtoehdot kahdeksaan, kiinnitin kaikki vierekkäin seinälle ja katselin lopputulemaa. Edelleen suosikkini huuteli ja kovaa, mutta yritin silti katsella muitakin vaihtoehtoja avoimin mielin. Jälleen karsintaa: Liian tylsä, liian sekava verhojen kanssa, liian migreeni (tämä lienee onkin helppo arvata mikä kuvan vaihtoehdoista toi sen mieleen), liian hempeä. Vähemmän yllättäen huomasin tuijottavani suosikkiani koko ajan kasvavan kiintymyksen vallassa. Kysäisin vielä muutamilta ihmisiltä mielipidettä: ainoastaan yksi oli samaa mieltä kanssani, mutta koska kyseisen henkilö on tapetoinut upeilla valinnoillaan kaikki näkemäni kotinsa, oli mielipiteellä melkoisen kova painoarvo. Sattumalta hänellä oli samaa tapettia myöskin ja vieläpä makuuhuoneessa, jonne omaanikin suunnittelin. Tai ehkä se vain riitti, että joku oli samaa mieltä kanssani. Joka tapauksessa päädyin valitsemaan sen suosikkini, vaikka kuvio hieman pelottikin voimakkuutensa vuoksi:

Kyseessä on Econ tapetti Rosegarden (6086), jota on valitsemani valkopohjaisen lisäksi myös mustapohjaisena, sekä valkopohjaisena harmaalla kuviolla. Kuva lopputuloksesta on hieman kökkö, koska nappasin sen kännykällä, millä tuo kuvanlaatu ei ihan paras mahdollinen edes ole. Tapetointi onnistui yllättävän kivuttomasti, olin pelännyt etukäteen paljon vaikeampaa projektia koska kohdistamista oli paljon. Muutaman kerran sai kyllä tapella, mutta kaiken kaikkiaan paljon helpompi homma kuin olin uskaltanut ajatella. Lamput intouduin siirtämään suoraan päädyn yläpuolelta sivuille kun iltaisin sängyssä katselemassani The Block-sarjassa (suom. Remontilla rahoiksi) lähes jokainen makuuhuoneeseensa samanlaisen valaisun kehittänyt pari näkyi tehneen niin - ja toden totta, kyllähän se paremmalta näyttääkin, jää mukavasti tyhjää tilaa tuohon sängyn yläpuolelle.

Tyhjä tila muotoutui kuitenkin nopeasti hirviöksi. Olin tyytyväinen etten laittanut päätyyn sitä lautakangasta, sillä siksak toimii edelleen mielestäni paremmin päädyssä, mutta vanha lauta/lankkukuvio jäi pyörimään mieleen. Olin jo vuosia sitten ensimmäisen kerran ihaillut vanhoista laudoista, kuormalavoista, ovista ja muista tehtyjä sängynpäätyjä ja miettinyt tekeväni sellaisen jonain päivänä itsekin. Vanha sängynpäätyni (joka muuten oli löytö erään talon roskalavalta ja kaipasi vain lähinnä uusia pehmusteita, jalkojen kiristämistä ja uutta kangasta pintaansa) alkoikin näyttämään yhtäkkiä kovin vaatimattomalta ja suorastaan himoitsin päästä laittamaan jotain sängyn yläpuolelle tunnelmaa tuomaan. Tapettiin en todellakaan alkaisi reikiä tekemään ja en halunnut alkaa siiman kanssa leikkimään tauluja ripustaessa, sillä en halunnut peittää tapettia kuitenkaan niin täydellisesti. Selasin nettiä ja etsin itse tehtyjä (lähinnä suomalaisia) sängynpäätyprojekteja ja ihastuin muutamiin niistä. Elämänonnenhippusia esitteli kuormalavasängynpäädyn, Styleroomista puolestaan bongasin - yllätys yllätys - juurikin sitä Ikean kangasta hyödyntäneen päädyn. Ihan ehdottomasti suosikiksi nousi Sisustusblogin lautapääty, jota kuolasin hyvän tovin. Samasta kuvasta bongasin myös lasipurkissa olevan oksan, joka tuntui istuvan kuvan tunnelmaan täydellisesti. Sattumalta itselläni oli myös valmistujaiskimpussa olleet peikonpähkinäpuun oksat tallessa ja vieläpä lasipurkissa jo valmiiksi, joten päätin hyödyntää ideaa mikäli mahdollista myös makuuhuoneessa.

Päädyin hylkäämään kuormalavat valmistusmateriaalina lähinnä laatusyistä, sillä hyviä, siistejä kuormalavoja on ollut vaikea löytää (olen käyttänyt niitä vuosien aikana muutamassakin projektissa, yhdestä tai kahdesta niistä myöhemmin lisää). Vaihtoehdoiksi jäi siis lähinnä uuden puun hommaaminen ja sen "vanhentaminen" tai sitten löytää oikeasti vanhaa lautaa mitä tässä voisi käyttää. Etsin Torin kautta ilmoituksia, mutta useimmat myyjät olivat sen verran kaukana, että hylkäsin ajatuksen melko pian lähteä hakemaan puutavaraa sieltä asti. Epätoivoissani jonkin aikaa pohdin jo että pitäisikö ajatus sittenkin muuttaa ja laittaa monen suosima vanha ovi sängynpäädyksi - kunnes Torikierros kertoi, että paikallisista liian huonokuntoisista ovista pyydettiin mansikoita kera kermavaahdon ja ne ovet jotka olisivat muuten voineet toimia, olivat joko liian leveitä tai sijaitsivat liian kaukana. Vesiperä, jälleen kerran. Pienesti nousevan ärsytyskynnyksen kera kävi mielessä että lähden käymään Metsänkylän navetalla, mistä varmasti saisi joko lautaa tai ovea, tai kenties vielä jotain muuta mitä en ollut vielä osannut visioida tähän projektiin. Onneksi välimatka sai hylkäämään senkin ajatuksen, sillä ajattelin viimeisenä kokeiluna vielä laittaa vaatimattoman ilmoituksen paikalliseen rakennustarvikeyhteisöön: "Ostetaan tai otetaan vastaan vanhaa, harmaantunutta lautaa". Tuntia tai paria myöhemmin sainkin jo vastauksen, jossa rintamamiestaloprojektissa oli jäänyt yli talosta purettua lautaa ja jota saisi hakea kyseisen talon pihalta sen verran mitä tarvitsee. Kuvan perusteella kasa näytti siltä että siellä voisi olla se mitä tarvitsen, mutta varmaa se ei ollut. Yksi lauta erityisesti kiinnitti huomioni muotonsa vuoksi, joten päätin lähteä katsomaan.

Paikalle päästyäni totesin useimpien lautojen olevan liian lyhyitä tai huonokuntoisia, mutta päätin ottaa kuitenkin muutaman mukaani - sen jo kuvasta katsomani, sekä muutaman muun ikään kuin varalle, jos suunnitelma muuttuisi jälleen. Alkuperäisessä suunnitelmassani olin tehnyt mielessäni koko sängynpäädyn puusta, mutta mukaani ottamilla laudoilla ei kyllä se onnistuisi millään ja harmittelin jo mielessäni että projekti tyssäsi jälleen tälläiseen. Toisenlainen visio kuitenkin heräsi takaisin ajellessa ja päätin kokeilla sen toteuttamista myös käytännössä - eipähän se ainakaan maksaisi juuri kuin aikaa ja pieleen mennessään ei harmittaisi ihan niin paljon kuin jos olisi uutena käynyt hommaamassa yllättävän hintaviksi nousevat tarvikkeet kaikkine tykötarpeineen.

Hämmästys olikin suuri, kun mukanani tuomani puutavara oli kuin mitoitettu juuri tähän projektiin jo silloin, kun rintamatalovanhusta oli rakennettu aikanaan: Sahaa ei edes tarvinnut ottaa esille, puut olivat sentilleen oikean mittaisia ja vaativat vain muutaman lakkakerroksen ja kasaamisen. Joskus kohtalo puuttuu peliin ja nämä laudat (joista muuten loput lähtivät seuraavalle hakijalle tuolta talolta polttopuiksi) oli tarkoitettu juuri tähän!

Lakaksi päädyin ottamaan himmeän lakan ja harjattuani puut hyvin tein lakkauskerroksia lopulta kolme. Puu tummeni vähän ja muuttui punertavammaksi lakan myötä vaikka väritön lakka olikin, mikä oli hieman harmi, mutta onneksi värimuutos ei ollut liian dramaattinen. Kasatessa pinna kiristyi muutamaan otteeseen kun päädyin ottamaan alkuperäisen sängynpäädyn jalat pois ja käyttämään hyväkseni uusien sivupuiden pituutta jalkana, minkä vuoksi "kehikon" kiinnittäminen oli välillä vaikeaa kun työskentelytilana oli lähinnä olohuoneen lattia. :) Muutaman kerran jouduin myös purkamaan rakentamaani ja toteuttamaan kiinnityksen toisella tapaa jotta mahdollisimman vähän kiinnitystä jäisi näkyviin. Kulmaraudoilla ja ruuveilla lopulta pääty valmistui ja pähkäiltyäni jälleen kangasvalintaa useamman eri kankaan välillä päädyin takaisin siihen minkä olin tehnyt jo ensimmäisellä kierroksella: siksak toimii edelleen ja tässä tapauksessa mielestäni loistavana vastapainona päädyn rustiikkiselle ilmeelle:

Kyllä, ne valmistujaiskimpun oksatkin päätyivät lopulta makuuhuoneeseen. Muistatteko miten alussa sanoin, että Konmari lupaa lisäätyvää onnea? Niin ilmeisesti kävi, sillä lasipurkki jossa oksat nyt ovat on Riihimäen Ilves-tölkki, minkä sattumalta löysin taloyhtiömme lasiroskiksesta samoihin aikoihin kun sängynpääty valmistui. Jälleen kerran tuli olo, että näin oli tarkoituskin käydä. :) Sängynpäädyn hyllyosiolle päätyivät myös muutama koristelintu, pari taulua ja pari vuotta sitten löytämäni sympaattinen oksanpätkä. Valkoinen yöpöytä vaihtui myös - ainakin toistaiseksi - myöskin roskiksesta löytämääni retrohenkiseen oranssinkeltaiseen pöytään. Banksyn taideteos saattaa vielä päätyä etsimään kotia jostain toisesta kohtaa joko makkarista tai jostain muusta huoneesta, mutta toistaiseksi olkoon tuossa. Oranssin pöydän päälle päätyi niin ikään roskiksesta löytämäni rappukäytävän ilmoitustaulu, johon joskus väsäsin osittain nappinsa hukanneesta sanapelistä pätkän minulle tärkeästä laulusta.

Kaiken kaikkiaan projekti onnistui paljon paremmin kuin olin kuvitellut ja nyt kun jälkikäteen katselee vanhaa sängynpäätyä ja ylipäätään koko makuuhuonetta kuvissa, tuntuu uskomattomalta etten ole aiemmin tajunnut miten tylsä huone se olikaan. Olin kuvitellut huoneen siistiksi ja ihan tyylikkääksi tuolloin, mutta vasta nyt kun muutoksen on itse voinut todistaa, on ero näiden kahden huoneen välillä kuin päivä ja yö.

Makkarin remppa oli kyllä siinä mielessä myös tuhoisa, että kun yhden huoneen sai valmiiksi, niin huomasikin vilkuilevansa muissakin huoneissa seiniä "sillä silmällä" ja ihmettelevänsä miten hurjan tylsät tapetit sitä onkin tähän asuntoon joku valinnut!

Niinhän siinä sitten kävi, että pian löysin itseni jälleen tapettikaupasta selaamassa tuskanhiki otsalla eri tapettivaihtoehtoja ja ihmettelemässä miten tämä on niin vaikeaa, oliko se muka näin vaikeaa makkarinkin kanssa (oli, ja vaikeampaakin). Tästä kuitenkin myöhemmin lisää, olkoon tämä nyt makuuhuoneen se oma lyhyt hetki julkisuudessa kun kerrankin siihen jotain aihetta on!